Han vaeltaa lapi kaupungin
han silmin pimein etsii, ei loyda vain
kun ruumiinsa on tulessa
han kekaleita kasaa syliinsa
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus
Han kuuntelee vain varjoja
ja nalkansa han unelmillaan sammuttaa
jos kaipaus on myrkkya
han pimeydesta siihen sukeltaa
Ja polte...
Han tahtiyota katselee
ja kuulee, nakee kaiken, minka nahda voi
kun hiljaisuus on eramaa
se mykan huudon jostain parkaisee
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus.
|
Версия для печати
